Ruusuluento Lahdessa

 Pikainen tiedonanto, jos joku asuu Lahden suunnalla tai pääsee sinne huomenna. Lahden Puutarhaseura on tilannut minulta ruusuaiheisen luennon.

Puhun luennolla muun muassa David Austin -ruusuista, kuten kuvan Crown Princess Margareta...

... sekä muista, erityisesti kokeilemistani erikoisemmista ja talvenaroiksi ajatelluista ruusuista, vaikkapa kuvan köynnösruusu 'Alchymist'.

Lisäksi kerron puutarhan suunnittelusta ruusuja ajatellen: minkälaisia kasvupaikkoja ja kasvinaapureita. 

Luento alkaa tiistaina 27.1. klo 17 ja tilaisuus jatkuu noin 18.45 saakka. Paikka on ostoskeskus Trion palvelutori 2. kerroksessa, ja siellä tila nimeltä Lava. Luento on avoin kaikille kiinnostuneille.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan, olisi mukava nähdä tuttuja ja uusia tuttavuuksia!

Täällä vielä linkki Lahden Puutarhaseuran tapahtumakalenteriin: KLIK.

Mustin muistolle

 Musti, pikku pantteri, oma Mick Jaggerini, Mufti Mustafa, Mustizio on kuollut. Keisari Mustuksen aikakausi on päättynyt.

Musti alkoi voida huonosti tiistaina illansuussa. Reippaasti hän oli vielä sinä päivänä ulkoillut, mutta ei syönyt enää lähes mitään. Syöminen oli jo pidempään ollut huonoa ja koko ajan vain huonompaa. Musti nuoli lusikastani kreikkalaista jogurttia aamupalalla, sen lisäksi se litki vähän nestemäistä kissanruokaa.

Mustilla oli munuaisten vajaatoiminta. Kun katson syksyisiä kuvia, on niissä Musti reipas, vaikka todella hoikka jo silloin. Tämä kuva on kesältä. Ero siihen laihaan vanhukseen, joka tiistaina menehtyi, on suuri, vaikka oli Musti jo kesällä lähes pari kiloa kevyempi kuin lihaksikkaimpina vuosinaan.

Onneksi saarellamme asustaa osa-aikaisesti eläinlääkäri Kristiina, joka oli tuolloin paikalla. Hän on aina valmis auttamaan. Kristiina tuli pian rauhoitus- ja eutanasiapiikkien sekä muiden tarvikkeiden kanssa. Musti sai kuolla rauhassa omassa makuuhuoneessaan mamman sylissä.

Tästä meidän yhteinen taipaleemme alkoi. Kävin vuoden 2006 elo–syyskuun vaihteessa puutarhajuttukeikalla Kuusankosken kupeessa Inginmaalla. Olin kissaa vailla, olin toivonut kissaa jo pitkään, ja talossa oli luovutusikäisiä pentuja. Yksi niistä oli pieni minipantteri ja se hengaili seurassani eniten. Sillä oli myös hyvä selviytymisvaisto jo pienenä: kuvassa se makaa nappuloiden päällä syöden niitä samalla.

Syksyllä 2006 Musti muutti saaristoon ja asui siellä kahdessa talossa. Se sai miesystäväni luona kämppäkavereikseen kaksi vanhempaa kissaa ja selvisi, että Musti oli kohtelias ja antoi aina vanhempien syödä ensin sekä väisti niitä tarvittaessa. Siellä asui myös Vanni-koira, josta tuli Mustin paras kaveri.

Sitten kuvioihin tuli Viljo, joka muutti meille ensin hoitoon, sitten se jäi valloittaen kaikkien sydämet suurella persoonallaan. Viljon kanssa Musti oli paita ja peppu, ne olivat lähes saman ikäisetkin. Pian adoptoin Viljon kokonaan. 

Vanni, Musti ja Viljo päikkäreillä.

Valitettavasti Viljo menehtyi traagisesti vain kaksivuotiaana. Koska Musti kaipasi kaveria ja näytti etsivän Viljoa kaikkialta, hankin meille Ransun. Tämä kuva on talvelta 2009, kun Ransu oli muutaman kuukauden ikäinen ja Musti reilut kaksi ja puoli vuotta.

Ransussa on paljon samaa kuin Viljossa, mutta Ransusta ei tullut Mustille ihan niin saumaton kaveri. Musti oli kuitenkin joviaali isoveli ja pesi pikkuisen – ja lopulta sumopainijan kokoisen – riiviön naamaa aina, kun se tuli sitä kerjäämään, ihan viimeisinä päivinäänkin. Pojat myös nukkuivat usein yhdessä, tosin eivät ihan viimeisinä aikoina, kun Musti alkoi olla kovin hintelä.

Mustin elämä sujui varmasti antoisasti, mutta jos häneltä olisi kysytty, ei kotisaarelta olisi poistuttu ollenkaan. Automatkoista se ei pitänyt yhtään. Siksi olen erityisen huojentunut ja kiitollinen siitä, ettei Mustia tarvinnut huonokuntoisena viedä mihinkään. Luojalle kiitos Kristiina-eläinlääkäristä.

Olin etukäteen arvellut, että lemmikin eutanasia olisi vaikea päätös. Ei se ollut, nyt ainakaan. Se oli itsestään selvää. Huonokuntoinen, kärsivä ja vanha lemmikki täytyi päästää lähtemään nopeasti ja kivuttomasti ja niin tapahtui. 

Nyt Musti tassuttelee kavereidensa Viljon ja Vannin kanssa jossakin, ehkäpä. Maan sulettua se pääsee haudan lepoon Viljon viereen, käärittynä mamman villapaitaan, kuten Viljokin aikanaan. Näin ne ovat ikään kuin sylissäni haudassakin.

Elämäntoveria, jonka kanssa sain elää yli 19 vuotta, on kova ikävä. Tulen kaipaamaan Mustia loppuelämäni, kuten Viljoakin. Viime kuukausien huoli ja Mustin hidas hiipuminen oli raskasta aikaa, sitä en jää kaipaamaan – olen kovin helpottunut ja onnellinen Mustin puolesta, että lähtö meni juuri näin, Mustin kotona.

Terveisiä sumujen saarelta

 Ajattelin tehdä taas yhden talvi-kesä-kuvaparin, mutta päätinkin ulkoiluttaa kameraa. Jos puutarhasta vaikka löytyisi jotain kiinnostavaa. 

Ensin kuva, jonka otin puhelimella eilen. Tänään on sama sää, sumua ja lauhaa. Lämmintä on; viimeisen vuorokauden alin lämpötila on +2. Vain suojaisimmat lahdet, kuten tämä saaremme keskellä, ovat jäässä, enkä tuolle jäälle astuisi.

Sitten puutarhaan. Vaaleajouluruusuissa on nuppuja, mikä ei ole ihmeellistä: niin niissä on aina tähän aikaan, jos vain on lauhaa. Ensimmäiset kukkavarret nousivat joulukuussa, mutta jänis söi ne. Voisinkin tämän jutun kirjoitettuani mennä askartelemaan jouluruusuille suojaverkkoja.

Tarhajouluruusujen nuppuja saa vielä odottaa, samoin lumikellonversoja.

Kun hanki on vajunut, huomaan kasveja, jotka olisi pitänyt suojata pakkaselta. Tyräkki Miner's Merlot eli 'Km-mm024' (Euphorbia × martini) on varmaan aika talvenarka, kun saman sukutaulun tyräkit lähes järjestään kuolevat talveen. No voi. 

Juuri nyt en voi tehdä mitään, mutta ennen seuraavaa pakkasjaksoa, jos lunta ei tule, nämä täytyy suojata. Tosin ei täällä lunta kovin paljoa ollut silloinkaan, kun edellinen himopakkasjakso alkoi. Suojaaminen saattaa olla jo myöhäistä, tuhot ovat jo tapahtuneet.

Jättiläinen ja kääpiöt: keskellä on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', sen molemmin puolin pikkuiset Miner's Merlot -tyräkit.

Vanhan talon eteläpuolen kukkapenkki paljastui lumesta. Krookukset ovat heti valmiita kevääseen, kuten minäkin.

Isoin lumeton läntti on talon itäpäädyssä, josta tuuli aina puhaltaa lumipeitteen hyvin ohueksi. Mustin kopin edessä olisi krookuksia ja talventähtiä, mutta niistä ei näy vielä mitään.

Lumikola, jota tarvitsin kolme päivää sitten auton saamiseksi aurausvallin yli pihaan, lepää tuotapikaa nurmikolla.

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) näyttää ihan virkeältä, suurin osa nupuista näyttää olevan kunnossa, onneksi! Vain ne, jotka olivat lähes avautumassa marras–joulukuussa, paleltuivat, mutta niitä on vain siellä täällä.

Onneksi seuraava pakkasjakso näyttää huomattavasti maltillisemmalta, ainakin meille on tällä hetkellä luvassa korkeintaan –7 astetta pariksi yöksi, päiviksi –5.

Alppipenkistä löytyvät jo kevätkurjenmiekan nuput! Tämä on ihana purppuranvärinen kaukasialainen muoto, jonka kaikki kukkavarret jyrsijät söivät viime keväänä. Huolestuneena löysin penkistä pikkuisia kaivamisen jälkiä syksyllä. Olen erittäin iloinen, että ainakaan tämän harvinaisen aarteen sipuleita ei ole syöty.

Heti, kun olen saanut tämän jutun kirjoitettua ja teemukin tyhjennettyä, painun ulos virittämään tiheäsilmäisiä verkkoja kasvien suojaksi. Siinäpä sopivaa sumupäivän puuhaa. Toivottavasti maanpinta on sulanut, jotta saan pistettyä tikkuja maahan pitämään verkkoja paikoillaan.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Kuurassa ja kukassa

 Seuraava nyt ja kesällä -kuvapari.

Keltakaunokki kuuran koristamana. Ei tämä ihan nyt juuri ole, tosin. Otin kuvan tammikuun alun kovilla pakkasilla, tällä hetkellä mittarissa on +2 ja koko yökin oltiin plussalla. Noin kymmensenttinen hanki on vajunut huomattavasti, kun eilen satoi vettäkin, ja maata on jopa paljaana pieni läntti paikassa, josta tuuli aina puhaltaa lumet ohueksi.

Takaisin keltakaunokkiin. Sen kuivunut kukkaperä on talvella upea, käpymäinen tai ananasmainen. Kuura koristaa sen aina kauniisti. Varret pysyvät hyvin pystyssä talven ja siemenistä on ruokaa pikkulinnuille. Kasvi on siis kaikin puolin kymppi.

Keltakaunokki kukkii elokuussa. Kuten yleensä käy, sen kanssa samassa kuvassa on jokin pörriäinen, usein myös perhonen. 

Kukan kauniin muotoinen, kookas kukkaperä on näkyvillä jo tässä vaiheessa. 

Keltakaunokkien keskellä elelee lilja 'Black Beauty'. Tämä upea lilja ei saanut viime kesänä yhtään palstatilaa! Korjataan asia nyt.

'Black Beauty' luetaan käsittääkseni idänliljoihin, jotka ovat risteymälajikkeita. Tämän risteymän vanhemmat ovat heikinlilja ja orkidealilja.

'Black Beauty' on tietenkin yksi Mustin nimikkokasveista nimensä vuoksi. Se kukkii samaan aikaan keltakaunokin kanssa ja minusta ne sopivat hyvin yhteen – pinkki ja keltainen korostavat toisiaan.

Koska en ole erityisemmin elokuun fani – syksy lähestyy, päivä lyhenee ja talven tulo ahdistaa – ja odotan kevättä kieli pitkällä, on pakko laittaa tähän vielä keväinen kuva samasta paikasta. 

Keltakaunokin pätkityt kukkavarret lojuvat maassa, niitä voi nähdä kuvan yläreunassa. Kukassa on keltamerkintäinen puistolumikello 'Blonde Inge', vasemmalla on vihreäkukkainen tarhajouluruusu. Sillä taisi olla viime keväänä edelleen vasta yksi kukkavarsi. Kumpikin on istutettu pari vuotta sitten ja olin erityisen iloinen lumikellon nopeasta runsastumisesta: viime keväänä siinä oli näköjään jo kuusi kukkavartta!

Tämä viimeinen kuva on viime maaliskuun lopulta. Hei, siihen on vain pari kuukautta!

Näissä plusasteissa, lintujen liverrellessä keväisesti, on kevään tuloon helppo uskoa.

Heikinlilja Lilium henryi

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Orkidealilja Lilium speciosum

Puistolumikello Galanthus nivalis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Ruusuja keskitalvella ja keskikesällä

 Kuvasin ruusuja viime viikolla.

Viimeiset ruusunnuput ja -kukat pitävät värinsä hyvin. The Pilgrim -ruusun jäätyneitä nuppuja kuvatessani oli kova pakkanen, silti tämäkin nuppu näyttää lähes tuoreelta.

Tasan puoli vuotta aiemmin, heinäkuun alkupuolella, The Pilgrim avasi ensimmäiset kukkansa. Kuva on todella epämääräinen. Halusin varmaan ikuistaa siihen ruusun ensimmäiset kukat, jotka olivat puskassa alhaalla, ja samalla viereisen 'Shirley's Choice' -loistokurjenmiekan valkoiset kukat. Kaikki ne jäävät harmaamintun taakse. Ei varmaan ollut toista suuntaa, josta olisin saanut kukat samaan kuvaan. Silti ei voi kuin ihmetellä päätöstä ottaa tämä kuva.

Vähän myöhemmin avautui ylempiäkin kukkia ja sai parempia kuvia. The Pilgrim on ruusuista kauneimpia ja David Austineista terveimpiä, elinvoimaisimpia.

Takaisin tammikuuhun. Toinen muotopuutarhan ruusu, jota kuvasin, on portlandruusu 'Comte de Chambord'. Sihtasin jäätyneitä kuivakukkia hohtopiikkiputkien lomasta.

Puoli vuotta aiemmin ruusu aloitti kukintaa, samoin hohtopiikkiputki.

'Comte de Chambord' on upea ruusu! Pitkä kukinta, pakkasiin saakka, ja hieno tuoksu. Taustalla on kyläkurjenpolvi 'Striatum'.

Muotopuutarhan se penkki, jossa äskeiset asustavat, on heinäkuussa rehevä. Ruusua ja hohtopiikkiputkia voi nähdä taustalla vasemmalla. Edessä on valkokukkaista myskimalvaa, myös valkokukkainen harmaakäenkukka kukkii. Tähtilaukan kookas, matala kukkapallo peittää mirrinmintun samanvärisiä kukkia. Kiinanpioni 'Lian Tai' on keskellä.

Hei, tätä kohti ollaan menossa!

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Harmaaminttu Mentha longifolia

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myskimalva Malva moschata

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Tähtilaukka Allium cristophii

Puutarhavuosi

 Kiitän kaimaani Kivipellon Sailaa haastamisesta. Osallistun tällä jutulla Hiidenkiven puutarhassa -blogin Puutarhavuosi-haasteeseen.

Tuntuu, että vastaukseni tähän haasteeseen ovat varmaan joka vuosi samat, mutta yritän keksiä jotain uutta.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Koin ihanan lauhan talven, tosin on niitä aiemminkin ollut. Mutta nykyään minulla alkaa olla jo niin monenlaisia eri lumikelloja eri kasvupaikoilla, että niiden kausi oli viime keväänä ihastuttavan pitkä. Kuva on helmikuun 10. päivältä. 

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Enpä tee suunnitelmia, kirjaan vain to do -listoja puutarhapäiväkirjaan ja toteutan niitä sen mukaan, mitä ehdin ja mitä huvittaa. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Ainahan niitä tulee! Ja myös keväällä ja syksyllä, joskus talvellakin.

4. Menetitkö kasveja?

Toki, tosin juuri nyt en onneksi muista, mitä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Skotlannin rannikkojen ilmastoa, vuoripuroa, korkeita kiehkurakukintaisia esikoita, merenrantaa ja sileää laajaa kalliota.

Rivendellissäni, kuvassa, on kyllä keväisin puro ja muutenkin mukava tunnelma jouluruusujen, narsissien ja lumikellojen kukkiessa. Kevätesikoita on runsaasti, mutta talvehtisivatpa korkeat esikot!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?

Ensin ajattelin, ettei mikään, mutta sitten muistin myyrät – ikävä kyllä. Luulin jo kokeneeni niiden huippuvuosia, mutta aiemmat eivät olleet mitään viime vuoteen verrattuna. Etenkin syksyä kohti tuntui, että niitä on ihan joka paikassa. Pääosin vesi- ja peltomyyriä, ikävä kyllä, juuri ne pahimmat lajit kasvien kannalta. 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ei mitään hajua. En mielestäni saavuttanut mitään erityistä. Niin talonkorjauksen kuin puutarhankin suhteen oli aika hiljainen vuosi. Kesä meni ihan hirveän nopeasti.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

En muista hankkineeni mitään, paitsi tulikohan uusi oksasilppuri hankittua viime vuoden puolella?

Kasveista parhaat hankinnat selviävät vasta vuosien mittaan, kuten kuvan puuteripaju 'Mount Aso', josta on jo muutamana vuonna ollut valtava ilo kevättalvella, kun paljon muuta katsottavaa ei puutarhassa vielä ole, ja puskalla alkaa jo olla kokoa. Kuva on helmikuulta.

AI NIIN! Hankin maaliskuussa Supercat-myyränpyydyksen ja se on tuottanut jo ainakin 70 vainajaa, en ole laskenut yhteen kaikkia ruumiskirjanpitojani. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Kuten edellisessä kohdassa, aika näyttää, mitkä kasvit tulevat kukoistamaan ja mitkä eivät. Voi olla, että moni kukkasipuli on kadonnut myyräpopulaation vuoksi. Eivät kai ne silti virhehankintoja ole, huonoa onnea vain.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) kukki ensimmäistä kertaa hyvin runsaasti, lisäksi puska on kasvanut näyttävän kokoiseksi. Loppusyksyllä siinä oli runsaasti kukkanuppuja ja toivon, että ne selviävät kevääseen. Kuva on huhtikuulta.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

En muista millään kaikkea, mutta vuosikausia kunnolla kukkaan odottamani rinneakebia teki viimeinkin monta kukintoa. Selvisi, että olen saanut tavanomaisen viininpunakukkaisen lajin sijaan jonkin erikoisemman lajikkeen tai muodon, jolla on kermanväriset kukat. 

Voi hitsin pimpulat. Yleensä olen tosi innoissani kaikista harvinaisuuksista ja erikoisuuksista, mutta tässä tapauksessa olisin niin tykännyt siitä viininpunakukkaisesta. 

Toisaalta: menetys on mahdollisuus. Aion hankkia uuden, joka toivon mukaan on sitten se viininpunakukkainen, ja istuttaa sen johonkin oikein hyvään paikkaan, jonne se värinsä puolesta sopii paremmin. Tänne pastelliseen muotopuutarhaan on tämä kermanvärinen oikeastaan passelimpi.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

Budjettia ei ole, en laske, paljonko kasveihin yms. vuodessa kuluu, en haluakaan tietää. Hyvänen aika, kirjanpitoa pidetään työn ja yrityksen takia, ei harrastuksen! Jos rahaa on, sitä kuluu, jos ei ole, en osta mitään.

13. Mitä opit?

Suojaa kasvit myyriltä ja jäniksiltä HETI. Keväällä istutin 'Van' -makeakirsikan, vuorasin sen istutuskuopan metalliverkolla myyrien takia. Verkko myös ulottuu noin 30 cm korkeudelle taimen tyvellä. Jossain vaiheessa kesää havaitsin, että verkon sisälle oli kiivetty ja kuorta oli syöty lähes koko taimen ympäriltä – tässä tapauksessa puun pelasti taimen mukana tullut bambukeppi, joka oli niin kiinni rungossa, ettei myyrä ollut saanut järsittyä sitä kohtaa. Toivon, että pikku puu on edelleen hengissä. 

Syksyllä tuli kevätkirsikka 'Autumnalis' ensimmäistä kertaa kukkaan, sekin oli keväällä ostettu pikkuinen taimi. Onneksi ehdin ottaa kuvan ensimmäisistä auenneista kukista, sillä seuraavana päivänä jänis oli katkaissut taimen kaikki versot vieden loput nuput. Olin ehtinyt AJATELLA, että taimi pitäisi verkottaa jänisen varalta, mutta se olisi tosiaan pitänyt tehdä saman tien, kun asiaa ajattelin.

Oppi: älä aliarvioi vastustajiasi. Kuvassa on kuriilienkirsikka, joka ei liity tapauksiin, onpahan muuten vain ihana ja hyvin aikainen kevätkukkija.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Ehkä voisin tehdä jonkin työlistan? Tosin en ole yhtään innostunut ajatuksesta aiheuttaa puutarhapuuhiin suorituspaineita ja aikatauluja. Pohdin asiaa. Olisi kiva saada aikaan enemmän kuin viime kesänä.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?

Malttamattomana, kuten aina. Talvea on kestänyt jo aivan liian kauan. Alan sitä paitsi odottaa kevätkukkien näkemistä jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten olen odotellut niitä jo seitsemän kuukautta.

Kuvassa on tähtisahrami 'Roseus'.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Kävi satumainen tuuri kesällä. Tutustuin liettualaiseen perheeseen, jonka rouva on puutarhaihminen ja ruusuintoilija. Mainitsin, että haaveilemani mandariiniruusu 'Kristine' on myynnissä Liettuassa, mutta taimisto ei postita taimia. 

Syksyn mittaan sain kuin sainkin haaveilemani ruusun Liettuasta, kiitos uuden puutarhaystäväni. Tapasin hänet juuri äsken kahvilassa.

Harva asia lämmittää sydäntä niin paljon kuin se, että aikuisena tapaa ihmisen, joka jakaa saman intohimon. Kuten kaikki puutarhabloggaajat tietävät, on toisten puutarhahullujen tapaaminen aivan erityisen mahtavaa.

Jos lukijoissa on joku, joka ei vielä ole osallistunut tähän haasteeseen ja tästä innostuit, tartu ihmeessä! Haasteeseen löytyy myös vastausvaihtoehdot, mutta mieluiten luen kunkin omin sanoin kerrottuja vastauksia.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja alkuperäinen haastejuttu on täällä: KLIK).

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Imeläkirsikka Prunus avium

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis 

Lumikello Galanthus

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rinneakebia Akebia quinata

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Kristallia

 Kolme päivää sitten oli kirkas aurinkoinen päivä tähän mennessä talven kylmimmän yön jälkeen. Meillä mittari meni lähes –17 asteeseen, uskon, että lähes kaikkialla muualla oli kylmempää, jopa huomattavasti. 

Näitä talven – ja muidenkin vuodenaikojen – lämpötiloja, sademääriä sun muita sääoloja on todella mielenkiintoista seurata blogeissa ympäri maata ja vähän naapurimaissakin.

Nappasin kameran ja marssin kuvaamaan, tuolloin iltapäivällä pakkasta oli varmaan vielä 14 astetta. Kaikki kimmelsi. 

Peikonpaju on kerrassaan upea. Se ei ole ihan täysin talvenkestävä, joten jännitän, mitkä osat siitä tällä kertaa talvehtivat. Toissa talven pakkasiin kuoli osa, mutta nuori puu on silti ihan hyvässä hapessa ja parimetrinen.

Peikonpajun rinnalla elää preeriamesiangervo 'Venusta', joka on talvella kuurassa yhtä kaunis kuin kesällä kukassa konsanaan.

Lähdin kuvaamaan vasta iltapäivällä, paremmat kuurakuvat olisi saanut varmasti ennen kuin aurinko ehti niitä sulattaa. Kyläniityn ylle kehkeytyi hieno usva, tulipahan ikuistettua se.

Puuteripaju 'Mount Aso' näyttää jo punerrusta; tällä lajikkeella on vaaleanpunaiset pajunkissat.

Jänis ehti syksyllä järsiä monta versoa poikki ennen kuin sen huomasin ja ympäröin puskan kanaverkolla. Onneksi suurin osa pensaasta jäi tallelle! Tämä on ollut helmikuiden iso ilo, ja ihan kohtahan ollaan jo helmikuussa!

Kauriit eivät onneksi enää ole puutarhassani vierailleet, mutta niitä ja niiden jälkiä näkyy heti aidan ulkopuolella, joten vietin tänäänkin tovin tiivistäen aitaa ja tukkien aukkoja, joista valkohäntäpeura voisi kuvitella loikkaavansa yli. 

Pihaorjanlaakeri Blue Angel eli 'Conang' on viimein kasvanut, kun sitä ei ole syöty – tosin ei se edelleenkään ole kuin polvenkorkuinen. Mutta edes se, eikä vain matalat kärjistään syödyt versot, kuten alkuvuosina.

Kaakon suunnalta puhaltanut puhuri keräsi lunta kuin tilauksesta 'Sander's Blue' -valkokuusen eteläpuolelle sitä auringolta varjostamaan. Ihan ei voi luottaa, että tuo riittää, mutta pensas on toisaalta jo sen ikäinen, että ehkäpä pärjäilee ilmankin varjostusta. 

Maa ei välttämättä ole myöskään mennyt jäähän kovin syvältä, kun kovia pakkasia ei ollut kuin muutaman vuorokauden ja tuolloin onneksi tuli vähitellen luntakin. Maa oli aivan sula vielä uudenvuodenaattona.

Lunta on silti sen verran ohuelti, ainakin paikoin, että pikku jyrsijöiden reitit erottuvat. Supercat-pyydys on napannut tässä vuodenvaihteen jälkeen jo viisi peltomyyrää yhdestä ja samasta tunnelista. Jokainen miinusmerkkinen myyrä on kasveilleni elintärkeä. Voipi olla, että pakkaspiikki myös vähentää myyräkantaa, toivoa sopii.

Muistaakseni oratuomen tyven ympärillä on myyräsuojaverkko, mutta ihan varma en ole. Ainakin istutin sen metalliverkolla vuorattuun istutuskuoppaan ja se verkko ulottuu myös 30 cm maanpinnan yläpuolelle. Viime kesänä huomasin, että myyrät kyllä kiipeävät tuollaisen verkon yli halutessaan.

Oratuomi on juuristolla leviävä pensas ja toki se tyven syömisestä selviää, kunhan juuret ovat tallella, mutta pensaani on vielä niin nuori, ettei se ole kukkinut. Toivon kovasti näkeväni sen satumaisen kauniin valkoisen kukinnan keväällä.

Preeria on talvisin todella kaunis. Tässä on paljon kasveja, jotka pysyvät hyvin talvella pystyssä ja keräävät kuuraa kauniisti: ahdekaunokkia, mäkimeiramia, pietaryrttiä. 

Mietin, että olisi kiva laittaa kuva samasta kohdasta myös kesällä, mutta tästä jutusta tulisi liian pitkä. Ehkäpä teen vielä sellaisiakin kuvaparijuttuja tässä talven mittaan. Tee sinäkin!

Etelänkurjenmiekka on yksi talvisia lempikasvejani, toki satumaisen kaunis myös kukkiessaan kesällä.

Siinäpä viime aikojen kuulumiset. Kevättä odotellessa.

Onneksi pakkanen lauhtui, enää on –5.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oratuomi Prunus spinosa

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae

Preeriamesiangervo Filipendula rubra

Puuteripaju Salix gracilistyla

Valkokuusi Picea glauca