Krookusten kuulumiset

 Aika ihanaa, että nyt pystyy jo tekemään blogijuttuja kasvisuvuittain! Sen verran on jo edustajia kukassa.

Otetaan alkuun tämä hieman huvittava tapaus: 'Orange Monarch' kurkistamassa oljenkorsien seasta. Viskoin yhdessä kasvipaketissa tulleita olkia suoraan kukkapenkkiin, olisin toki voinut kuskata ne kompostiinkin... tästä taipumuksestani kerätä kaikkea kasvijätettä istutusalueille olin oikeastaan ajatellut kirjoittaa oman juttunsa.

Valitettavasti tämä krookus ei kovin hyvin viihdy ruskopenkissä, jossa se kasvaa, sillä tämä ei ole ainakaan lisääntynyt monen vuoden kuluessa, ei ole tosin hävinnytkään. Tämä vain tuntuu olevan liian matala tänne, kukkii jotenkin puoliksi maahan hukkuneena joka kevät. Laji on Crocus olivieri ssp. balansae, jolle ei vielä ole suomenkielistä lajinimeä.

Ruskopenkin eteläpäässä on yllättävä krookus uudessa paikassa, jossa ei viime keväänä vielä krookuksia ollut. Kai? En löydä mitään tietoja viime syksyn krookusten istuttamisista tähän kohtaan.

Tämä on aika samanlainen kuin muutaman metrin päässä kasvavat armeniansahramit, niin että olisinko sitten jakanut niistä viime keväänä... mene ja tiedä. Jokainen äkillinen päähänpisto pitäisi muistaa merkata puutarhapäiväkirjaan, mutta yritä siinä sitten päivän päätteeksi muistaa, mitä kaikkea tuli tehtyä!

Lisää ihanaa keltaista tarjoilevat kultasahramit. Nämähän tulivat vääränä lajikkeena, joten en tiedä lajiketta. 'Fuscotinctus' on tämän näköinen, mutta on niitä muitakin. 

Nämä ovat nätimpiä nupulla kuin kukassa, kun nuo kukan ulkopuolen ruskeat raidat näkyvät.

Väriyhdistelmä vaaleansinisten persiansinililjojen kanssa on myös kiva.

Krookuksista löytyy enemmän värejä kuin mistään muusta näin aikaisin kukkivasta kasvisuvusta. Punaisen villin penkin keskellä kukkii tähtisahrami 'Roseus'. Otin kuvan, jossa näkyy keisarinpikarililjojen jättimäisyys verrattuna pieniin kevätkukkiin. Edessä on pari ja yksi löytyy vielä krookuksesta takavasemmalle. On tuossa ukkolaukkojenkin versoja.

Muotopuutarhassa kiinnitin huomiota siihen, että virvaliljat ovat jo kukassa. Tämä ei tosin ole virvalilja vaan tähtisahrami 'Roseus', jota kasvaa myös tässä.

Siinä on virvalilja. Kuin kaksi marjaa, vai mitä? No ei kyllä ollenkaan, jos kasveilta kysytään. Katso noita heteitä. Ne ovat järjestyneet aivan eri tavoin, niitä on eri määrä, ja ne kertovat, että kasvit eivät ole edes samaa heimoa! 

Kummallakin on kuitenkin mukula, ei sipuli, mutta se ei vielä paljasta sukulaisuussuhteita. Kunhan kerroin.

Muotopuutarhan ensimmäinen 'Vanguard' -krookus on avannut kukkansa. Kukkanuppuja näkyy onneksi nousevan todella runsaasti! Istutin näitä tähän toissa syksynä, mutta sen jälkeen tuli paha myyrätalvi ja myyrä taisi viedä mukuloista suurimman osan. Onneksi jotakin kumminkin maahan jäi, ja se joku näkyy olleen ahkerana.

Vaikka läpi harmaan kiven... tai lehtimaton. Juuri nyt lyö tyhjää, millä perennalla on näin iso lehti tässä kohtaa, en keksi muuta kuin ranskantulikukka, jonka lehtiä nuo voivat kai ollakin. Sinisahrami 'Prins Claus' on ihanan värinen purppura-valkokirjava, eikä selvästi ole mikään heppoinen prinssi, vaan täynnä tahdonvoimaa.

Tsemppiä mahdollisiin lumi- ja räntäsateisiin!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Sinisahrami Crocus biflorus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Ukkolaukka Allium hollandicum

Virvalilja Colchicum bulbocodium

Pikkuisia nupulla

 Niin vain kevät etenee, laji seuraa toistaan. Vielä eivät ole onneksi ensimmäiset kukkijat kuihtuneet, mutta seuraavat ovat jo jonossa.

Alppipenkin Scilla rosenii tuli jo esiteltyä, se kasvaa kaukasialaisten kevätkurjenmiekkojen vierellä, vaikka paikka saattaa olla sille liian kuiva (tuli kommenteissa keskusteltua Scillojen kasvupaikkatoiveista). Se on onneksi kumminkin toistaiseksi selvinnyt ja nuput nousevat. 

Tänä vuonna yritän varjella niitä pieneltä jyrsijältä, joka viime keväänä popsi suuhunsa lähes kaiken, mitä alppipenkistä nousi. Scilla rosenii kasvatti tuolloin uuden kukkavarren menetettyjen tilalle, onneksi! Olin jo vaipua epätoivoon, kun tämän pikkuisen erikoisuuden ensikukinta yritettiin torpata.

Scilloista kaikkein aikaisin on persiansinililja, joka on ihan ensimmäisten kevätkukkijoiden joukossa. Istutin sitä aikoinaan vähän joka puolelle, joten kiitos sen reippaan tuppaiksi tuuheutumisen, saa pihalta jo otettua jonkinlaista laajempaa kuvaa, jossa näkyy enemmänkin kukkia. 

Tämä kuva on metsäpuutarha-alueelta, etualalla katajan alla persiansinililjojen kanssa kukkii kultasahramia, taustalla mäntyjen alla vaaleajouluruusuja. Pikkuruisia ruohomaisia tuppaita pikkukäenrieskaa on myös noussut, se on niin söpö minikukkanen.

Tässä katajapenkissä huomasin myös sinikevättähden jo nousseen maasta.

Toiseksi aikaisin on yleensä vaaleanpunainen pikkusinililja, joka kasvaa aurinkoisessa muotopuutarhassa. Sen sinikukkainen kaveri on varjoisammassa paikassa ja kukinta huomattavasti myöhäisempi. Niinpä olin jo ehtinyt etsiä näitä pikkuisia. Viimein ihaillessani vasta-avautuneita 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja havaitsin tuon ensimmäisen nupulla.

Pikkusinililja on nimen mukaisesti hyvin pieni ja matala. Varsi ei tuon enempää kasva, kun kukat jo avautuvat.

Kirjokevättähti 'Pink Giant' asustaa muotopuutarhassa mustaherukan katveessa. Ja tälläkin on jo nuput tanassa! Kevättähdethän olivat aiemmin omana Chionodoxa-sukunaan, mutta nyttemmin ne ovat Scilloja.

Idänsinililja on monelle se aito ja alkuperäinen Scilla. Sitä ei valitettavasti omassa puutarhassani kasvanut, mutta sitä tuli salamatkustajana lapsuudenkodistani mukaan kaivamani parin kasvin mukana, ja sittemmin sitä on levinnyt myös naapurista, mikä ihaninta. 

Joka kevät sitä putkahtaa uusista paikoista, kuten nyt tämä vanhan talon edustan kurjenmiekkapenkki, josta kurkistaa pikkuruinen idänsinililja. Tässä kukkivat kurjenmiekat ovat lajiketta 'Sheila Ann Germaney'.

Otetaan joukon jatkoksi mukaan posliinihyasintti, kun se kuuluu niin pieneen sukuun ja lajinimi scilloides kertoo, että se on scillamainen. Niitäkin nousee vähän joka puolelta, kun istuttelin sipuleita sinne sun tänne jo ensimmäisenä syksynäni täällä yli 15 vuotta sitten. Hyvin leviävät nurmikolla ja kukkapenkeissä, heinikossakin!

Tämä tyyppi nousee Mustin puutarhassa 'Cream Beauty' -krookusten ja talventähtien seurassa.

Eikö tämä löytöretki nuppuja etsien ole ihmisen elämän ihaninta aikaa?

Idänsinililja Scilla siberica

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kirjokevättähti Scilla forbesii

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Sinikevättähti Scilla sardensis

Talventähti Eranthis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Lumikellokatsaus

 Nyt taitavat olla kaikki kukassa, paitsi viime vuonna istutettu 'Straffan', joka ei ole noussut ollenkaan. Toivon, että se on kumminkin elossa ja että en ole murjonut tai kitkenyt sitä, kun kitkin paksujuurisia laidunkarstaohdakkeen taimia siltä alueelta.

Laitetaan alkuun puistolumikello 'Blonde Inge', joka on istutettu kaksi vuotta sitten. Se on selvästi runsastunut! Tämän erikoisuus on kukkien keltaiset kuviot tavanomaisten vihreiden sijaan.

Jatketaan puistolumikellolajikkeilla. 'Viridapice' on still going strong, jo viikkoja kukassa. Tämän erikoisuutena ovat ulompien kehälehtien vihreät läikät tuolla lehtien alaosassa. Kukkavarressa olevat ylälehdet myös kiertyvät todella koristeellisesti, hauska lajike!

Kostea kevätniitty on aika harvassa kukassa vielä. Osa lumikelloista on kukkinut jo jonkin aikaa, osa on vasta nousemassa maasta. Tässä kasvaa kerrottua 'Flore Pleno' -puistolumikelloa ja vähän myös tavallista puistolumikelloa.

Koska puistolumikello 'Flore Pleno' ei tee siemeniä, olen pari vuotta sitten jakanut tuppaita vähän laajemmalle ja nyt ne alkavat runsastua. 

Ja samperin mataraa nousee jo ylös vähän joka puolelta! Sitä pitäisi muistaa kitkeä ajoissa ennen kuin lonkerot ovat metrin mittaiset.

Ystävän lähettämät puistolumikellot nousevat kasvimaan nurkan penkistä, joka on tosi kylmä kasvupaikka. Täällä vielä himmaillaan ja maakin on aika jäässä.

Esikkopellossa eli jouluruusulaaksossa eli Rivendellissä on jo runsaasti lumikelloja tuppaina siellä täällä. Niitä vain on jotenkin vaikea saada näkymään kuvissa kaiken ryönän keskeltä.

Niinpä otin kuvan laajemmin koko alueesta. Etualalla on paras tarhajouluruusukeskittymä, mutta on niitä siellä täällä muuallakin. Kiviaidan vieressä kasvaa kaksi saarnea, joiden lehtien annan maatua tähän, sillä niistä tulee täydellistä lehtomultaa. Saarnista putoaa tuulissa runsaasti oksia ja nekin jätän tähän maatumaan.

Tässä kuvassa ovat kaikki Rivendellin lumikellot, mutta niitä ei millään näe!

Uusi yritys, kyykistyin. Nyt kuvassa ainakin näkyy oja, niin kutsuttu Rivendellin joki, jossa on edelleen vettä. Se on kaunis.

Ei auta kuin zoomata lähemmäs. Siellä! Kohta nousevat kukkaan myös kevätlumipisara ja keltavuokko, jouluruusut, kevätesikot, pystykiurunkannukset ja narsissit. Sitten tämä ryönämaa alkaa olla jo aika vihreä.

Kriminlumikello on noussut maasta todella vauhdikkaasti suoraan kukkaan aiemmin mainitun 'Viridapicen' lähellä. Ehdin jo huolestuneena tätä harvinaisuutta odottaa. Tämä on vasta näiden toinen kevät puutarhassani. On mukava huomata, että siinä missä viime keväänä kumpikin sipuli tuotti yhden kukan, nyt kukkia on tuplasti.

Tähtilumikello mäntyjen alla on usein ollut ensimmäinen lumikello kukassa, tänä vuonna sillä kesti kauemmin. Jos tämä nyt edes on puhdas elwesii, tämä tuli nimittäin turkinlumikellopussissa. Siitä pussista tuli kyllä myös turkinlumikelloja.

Ja pussista, jossa piti olla puistolumikelloa, tuli turkinlumikelloja. Ihan hyvä, sillä istutin ne ruskopenkkiin, joka voi olla kesällä liian kuiva puistolumikelloille. 

Turkinlumikelloja on alkanut vähitellen nousta ja pari ensimmäistä on kukassa. Näillä on nuo tyypilliset leveät, kaartuvat, kellanvihreät ja kiiltävät lehdet.

Siirrytään sitten risteymiin. Ne eivät ole mitään lumikellolajia, sillä ne ovat useamman lajin sekoituksia, risteymiä eli hybridejä. Aina ei vanhemmista ole edes tietoa. Tämä on viime kesänä istutettu 'Atkinsii', ihanan vauhdikas tapaus. Sen ulommat kehälehdet ovat erityisen pitkät, mistä tulee tuo tuulitukka-ulkonäkö.

Muotopuutarhan Greatorex-risteymistä 'Dionysus' on komeampi tupas, tosin se sai vähän tuhkaa niskaansa, kun tyhjensin tuhkaämpäriä tänne.

'Hippolyta' on vasta noussut ja ensimmäinen kukkii vielä matalana, mistä jo kerroin. Otan enemmän kuvia siitä, kunhan kukkia ja pituutta tulee lisää. 

'Snow Fox' on nyt täydessä kukassa, kukkia tuskin tulee enempää. Tämä kahdeksan kukkaa on kyllä erinomainen suoritus toissa syksynä istutetulta yhdeltä sipulilta.

Samalla alueella, mutta enemmän ison kuusen varjossa, on 'Kildare' vasta tulossa kukkaan. Tämän ulommissa kehälehdissä on todella kauniit, haileat vihreät raidat.

Auringon osuessa kukkiin ne alkoivat jo vähän avautua eilen iltapäivällä. Tänään on ollut niin sumuista ja koleaa, että kukat ovat visusti kiinni (ylempi kuva).

'S. Arnott' kukkii lehtikuusen alla. Tässä vieressä oli oja, jonka ympäristössä oli karmea jääkenttä helmi- ja maaliskuussa. Aivan ojan partaalla pitäisi olla lisää Arnotteja, mutta niitä ei ainakaan vielä näy. Voi olla, että ne ovat menehtyneet. 

Ojan vastarannalla, jossa oli vielä hurjempi, paksumpi ja pitkäkestoisempi jääkansi, on kuitenkin ainakin yksi tupas urheaa puistolumikelloa hitaasti nousemassa maasta! Jaoin sitä viime kesänä pitkin ojan vartta, joten jännitettävää on enemmänkin, mutta ainakin se yksi rypäs on selvinnyt äärimmäisen haastavista olosuhteista.

Maratonin loppuun vielä ihana lumikellojen kaukainen sukulainen, kevätlumipisara. Näistä ensimmäinen on juuri avannut kukkansa ja se on tämä suloinen keltapilkkuinen (var. carpathicum), jonka olen joskus aikoja sitten saanut Aarno Kasvilta. Vihreäpilkkuiset ovat nupulla.

Kevätlumipisara Leucojum vernum

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Puistolumikello Galanthus nivalis

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Sininen päivä

 Se oli jo eilen, en vain ehtinyt kirjoittaa juttua. Nyt alkoi sataa: oivallinen hetki etenkin, kun sain pari uutta taimea maahan juuri ennen sadetta.

Ensin huomion kiinnittivät oudot siniset pilkut herkkujen nurkan kulmalla. En ollut ollenkaan tajunnut, että unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' oli löytänyt tiensä läpi lehtikatteen ja työntänyt kukatkin ilmoille saman tien!

Sitten menin minikoivikkoon etsimään tetenarsisseja, joista ei näy vielä mitään. Viime syksynä istutetut isommat narsissit versovat, mutta nehän ovat aina normaalia aikaisemmassa. Eivät vielä tajua elävänsä Suomessa.

Ihmetys oli suuri, kun täältäkin löytyi sinivuokko jo kukassa! Koivikon pari lehtosinivuokkoa ovat itsekseen sinne tiensä löytäneet ja niiden sävy on tällainen aivan ihana sinipunainen.

Ilahduin kovasti, kun kivipengermän väleihin toissa syksynä istuttamistani kurjenmiekoista muutama on elossa. Siitä huolimatta, että kun tärkeä salaoja tänä talvena jäätyi, vyöryivät vesimassat näiden yli solisten kivien väleistä keskellä talvea ja vieden maa-ainestakin mennessään.

Lajiketta en tiedä; piti olla vaaleampi 'Alida', mutta ei ole.

Tänä aamuna oli pihassa kaksi metsäkaurista. Niiden pois saaminen verkolla aidatulta pihalta onkin jännempi juttu. Lopulta onnistuin avaamaan portin ja ne menivät siitä ulos. En löytänyt muita tuhoja kuin näiden edellispäivänä kuvaamieni kurjenmiekkojen kukkien häviämisen tuholaisten kitaan ja tämän yhden, joka oli nyhdetty sipuleineen maasta.

Löysin riistaverkosta taas kohdan, jossa ne olivat suurentaneet verkon reikää. Sen molemmin puolin oli runsaasti kauriinkarvaa todistusaineistona. Lienevätkö kulkeneet siitä useammankin kerran, sillä aiemmin tänä talvena oli yksi kauris pihalla. 

Sanomattakin selvää: se reikä on jo tukittu ynnä pari muutakin epäilyttävää kohtaa.

Onneksi näistä 'Sheila Ann Germaney' -miekoista ei ollut syöty yhtäkään! Näitä on nyt kukassa kahdeksan, joista osa on tehnyt kaksi kukkaa. Ymmärtääkseni nämä keväiset kurjenmiekat kykenevät tuottamaan kaksi kukkaa per sipuli, jos niiden asiat ovat hyvin. Kaksi kukkaa voi kyllä kertoa siitäkin, että alkuperäisestä sipulista on kasvanut kaksi sipulia.

Yksi on vielä nupulla ja sitten on yksi, jonka löysin talvella ylös nyhdettynä ja yritin saada sitä lehtien ja kivien alle turvaan, kun maa oli jäässä. Pitäisikin istuttaa se kunnolla nyt, kun maa on sula, jos siinä on vielä eloa.

Joka tapauksessa tämä lupailee hyvää: istutin melko varmasti kymmenen sipulin pussillisen eikä siis yksikään ole taantunut. 

Kurkistetaan sitten alppipenkkiin. Siellä on kevätkurjenmiekka "caucasica" saanut kaverin kukkaan. Näitä istutin toissa syksynä kaksi sipulia. Etummaiset kaksi kukkaa on tuottanut yksi sipuli ja takimmaisen kukkaryppään se toinen.

Mutta siinä ryppäässä on kaiken kaikkiaan neljä kukkaa! No tämä on ainakin tuottanut uusia sipuleita. Vähänkö ihanaa! Paahteisena kohopenkkinä alppipenkin kyllä pitäisikin olla vuoristolajien mieleen, mutta huippua, ettei myyrä ole syönyt tai kylmä talvi vienyt. Tämä pää alppipenkistä oli jossain vaiheessa talvea myös huolestuttavan jääkuoren peitossa.

Kurjenmiekkatuppaiden välissä nuppuilee myös ihastuttava sinililja Scilla rosenii.

Kun yritin mennä toissa päivänä tutkimaan, onko ensimmäinen 'Yalta' -krookus avautunut enemmän, sain huomata, että se oli mennyt suppuun, vaikka aurinko vielä paistoi siihen. Eilen havaitsin, että ne menevät kiinni jo aikaisin iltapäivällä – taitavat olla ajastettuja. Sain onneksi kuvan niistä avonaisina tänään puoliltapäivin, paljon tuon enempää ne eivät näytä avautuvankaan.

Edelleen alppipenkissä. Tuntematon krookus, jonka piti olla Crocus minimus, mutta ei mielestäni ole. Tosi mini se silti on.

Taivaskin oli kauniin sininen eilen. Sain viimein entisen saunan peltisen piippusysteemin alas; melko pitkä väsytystaistelu, piippu onneksi väsyi lopulta, vaikka olin itsekin homman päätteeksi hieman väsy.

Metsäpuutarhassa tein hämmästyttävän löydön, kun rämmin katsomaan tähtilumikelloja. Imikkä kukassa! Tämä on ihana vaaleansininen imikkä Riihelän Leenalta. Tuli saatesanoilla, että on hyvin aikainen.

Sitten muotopuutarhaan, jossa vaaleansininen teema jatkuu. Persiansinililjat kukkivat ihanina mättäinä siellä täällä. 

Leikkasin kanukoista vanhempia oksia, joissa ei ole enää niin hyvin väriä, ja pystytin pionien tuiksi. Nyt on juuri hyvä aika leikata kanukat, niin ne kasvattavat uudet värikkäät oksat ensi talven iloksi.

Ensimmäiset atsurihelmililjan nuput löytyivät jo maaliskuun viimeisinä päivinä, ne ovat sittemmin kasvaneet vähän pituutta, mutta eivät kuki vielä. Edessä on sinisahrami 'Prins Claus'.

Tänään helmililjojen keskelle avautui muotopuutarhan ensimmäinen keväinen kurjenmiekka; tuntematon tumma kaunotar.

Huomiselle luvattu aurinkoinen lämpöaalto on loiventunut: aurinkoa on kyllä luvassa, mutta lämpöä vain +2 astetta! Näitä saaristoelämän kevään iloja... tuuli kun puhaltaa luoteesta yli hyisen meren. No, joka suunnasta se puhaltaa yli hyisen meren, ettei sen puoleen.

Mutta siitäkin selvitään, se on sentään plussaa.

Ihan ihmeissäni katsoin uutisista eilistä Lappeenrannan lämpöä, meillä kun oli noin kuusi astetta.

Eipähän kevätkukat kuihdu liialliseen kuumuuteen!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Imikkä Pulmonaria

Kanukka Cornus

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Sinisahrami Crocus biflorus

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Krookuskausi alkoi

 Nehän ovat siitä hauskoja, että ovat tällaisella pilvisellä tai sumuisella säällä, kuten tänään, kiinni. Mutta eilen oli ihana aurinko ja niitä avautui!

Ensinnäkin alppipenkki. Huomion kyllä vie upeaakin upeampi kevätkurjenmiekka "caucasica" – edelleen kukassa, vaikka kukinnan alkamisen jälkeen on tullut lunta, jäätävää sadetta ja pakkasta. Se ei näy yhtään missään!

Taustalla kurkkii krookuksia. Täytyy vähän kaivella istutusmuistiinpanoja...

... syksyltä 2022 löytyi tieto Crocus × aivazovsky, joka voi myös olla lajike 'Aivazovsky' ja on ilmeisesti kultasahramin ja jonkun muun risteymä. Se olisi istutettu juuri tähän päähän penkkiä. Aivazovskystä on niin vähän kuvia netissä, että oikeaksi tunnistaminen on mahdotonta. Toisaalta kultasahramiristeymä 'Blue Pearl' on oikeastaan lähes identtinen.

Kultasahramiristeymä tämäkin: Mustin kopin edustalla avautuivat 'Cream Beauty' -krookukset ja turkintalventähdet. 

Mustin puutarha. Talventähdet ovat olleet kukassa jo jonkin aikaa, mutta nämäkin krookukset avautuivat eilen. Kaksi eri keltasävyä yhdessä ovat tosi kivat.

Metsäpuutarhan kultasahramit eivät ihan ehtineet avautua eilen, mutta juuri nyt tätä kirjoittaessani sumu haihtui ja aurinko tuli esiin!

Vieressä on persiansinililjoja, niitä kasvaa vähän kaikkialla. Aurinkoisemmassa muotopuutarhassa näin kevään ensimmäisen nokkosperhosen niiden kimpussa .

Tämän olen joskus istuttanut nimellä sieberinsahrami 'Tricolor', mutta se olisi voimakkaamman värinen. Taitaa olla vain perus-sieberinsahrami, mutta todella kaunis tämäkin on.

Viime vuonna istutin punaiseen villiin penkkiin tähtisahrami 'Roseusta', tämä on kultasahramien lailla aikaisimpia krookuksia. Jostain syystä muotopuutarhan lajitoverit eivät vielä kuki, johtuen ehkä sinne syksyllä haravoimastani mojovasta lehtikatteesta.

Raportoidaan tähän nyt sekin, että muotopuutarhan paksun lehtikatteen läpi ponnisti ensimmäinen 'Hippolyta' -lumikello kukkaan eilen. Tämän olin veikannut tulevan kukkaan 26. maaliskuuta.

Koska kukkii -haasteen seuraava arvaus muuten osuu tälle päivälle: alppipenkin ensimmäinen 'Yalta' -krookus. Täytyykin pitää alppipenkkiä silmällä nyt, kun aurinkokin tuli esiin!

Eilen oli aurinkoisen sään lisäksi todella tuulista, Mustilla oli paljon valvottavaa.

'Sheila Ann Germaney' -kurjenmiekkoja avautui oikein sarjana. 

Näissä on niin ihana, raikas sävytys. Viileämpi kuin 'Katharine Hodgkineissa', vaikka tykkään niistäkin. Ne eivät ole vielä ihan lähellä kukintaa, piipot ovat vasta nousseet maasta. Näillä on sama perimä.

Erotuksena ensimmäisen kuvan kevätkurjenmiekkaan on juuri tuo kevätkurjenmiekalle tyypillinen piirre: sen lehdet nousevat maasta samaan aikaan kukkanupun kanssa, näillä risteymillä vasta sen jälkeen, mikä on peräisin näiden lumikurjenmiekkaperimästä. Ja oikeastaan myös Iris winogradowii -perimästä. Näillä risteymillä ei ole kevätkurjenmiekkaa ollenkaan suonissaan.

Loppuun vielä käsityöasiaa. Satuin mainitsemaan Rikkaruohoelämää-blogin Betweenille kommentissa, että valitsin tekeillä olevan tunikan kaulukseen jämälangat (kaksi ohutta lankaa yhdessä), joiden riittävyys oli kysymysmerkki. No, ne riittivät! 

Malli on omasta päästä. Oikeastaan aloin vain tekemään yhdessä lehdessä ollutta kivaa resoria.

Voi johtua siitä, että ohje oli ruotsinkielinen, vaikka olen joskus onnistunut tekemään kokonaisia neuleitakin ruotsinkielisellä ohjeella. Resorista ei tullut ollenkaan sellaista kuin kuvassa. 

Siinä oli jokin kolmen silmukan yhdistämisjuttu, jonka olisi varmaan pitänytkin olla langankieputus niiden ympärille, mutta sitä ei jotenkin ollenkaan selkeästi sanottu. Ymmärsin, että kolme yhteen, mutta missään vaiheessa ei kahta silmukkaa sitten korvattu... seuraavalla kerroksella ymmärsin tehneeni väärin, mutta en jaksanut purkaa. Jatkoin resoria omasta päästä noin, että siihen tuli uusien silmukoiden luomiset vähän kuin siksakkina kavennuksiin nähden. En kyllä enää kuollaksenikaan muista, miten sen tein, anteeksi vain, jos joku olisi halunnut reseptin!

No, loppupuserokaan ei ole sellainen kuin ohjeessa, se oli selvää jo alusta asti. Halusin pitkän ja leveän tunikamaisen puseron ja piiitkän V-aukon, jonka kyllä keksin vasta matkan varrella. Tehdessä en yhtään tiennyt, kuinka se onnistuu, mutta ihmeen hyvin onnistui. Sehän neuleissa on vaikeaa. Tehdessä ei oikein näe kokoa eikä mallin istuvuutta, ei esimerkiksi sitäkään, levensinkö V-aukkoa sopivasti vai liikaa.

Ruskea lanka on muuten omaa tuotantoa, 100 % ahvenanmaanlampaan lankaa, jota myyn nettikaupassani: KLIK.

Tämän jutun kirjoittaminen on venynyt ja paukkunut, kun on tullut asioita ja pari palaveriakin tähän väliin. Niinpä hipsin äsken katsomaan alppipenkistä, näkyisikö 'Yalta' -krookuksista mitään...

No voi hyvä ihme. Siellä niistä ensimmäinen raottaa kukkaansa tänään. Juuri tänään, oikeana arvauspäivänä! Voi olla, että parin tunnin päästä kukka on kunnolla auki.

Voi ilon päivää!

Yhtä mahtavaa keliä ja kukkalöytöjä sinullekin, rakas lukijani!

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Sieberinsahrami Crocus sieberi

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähtisahrami Crocus tommasinianus